Hei kaikki.
Mukava tutustua. Ensimmäisessä postauksessa lienee tapana esitellä itsensä, joten hoidettakoon se pois alta.
Minä olen Loiva. Ei niin kovin pieni teinityttö, vähän rikkonainen ja purkautumispaikan tarpeessa. Tämä blogi tulee todennäköisesti kiertämään tylsää kehää laihduttamisen, jaksamattomuuden, huumeidenkäytön ja itsemurhahaikailun ympärillä, mutta ehkä joku teistä ymmärtää.
Olen aina ollut enemmän tai vähemmän syömishäiriöinen, tai vähintäänkin suhteeni ruokaan on viallinen. Diagnoosia ei löydy enkä ole asiaa aina itselleni myöntänyt, mutta vähitellen alan tajuta että totta se taitaa olla. Eikä totta vain menneisyydessä, vaan myös nykyisyydessä vaikuttava asia. Ahdistaa ruoka, ahdistaa paino, ahdistaa syöminen ja ahdistaa peilit. Surullisinta on että en tuosta kaikesta ahdistuksesta huolimatta ole edes laiha 172/64kg, noin suunnilleen, toivottavasti hiukan yläkanttiinkin. Pelottaa vaa'at. Alimmillaankin olen käynyt vain 55kg, ja sekään ei ole syömättömyydellä saavutettu - oksentaminen toimi aikansa aika hyvin. Tästä syytän itsekurittomuutta, ahdistuskohtauksia jotka on helppo hukuttaa ruokaan ja kaikkia sohvalla maaten vietettyjä kuukausia.
Ajattelin kuitenkin parhaani mukaa lähteä muuttamaan asiaa. Tavoitteena aluksi 55kg, lievän alipainon raja. Aikaraja määrittelemätön, ja ruokavalioksi näin alkuun HSGD. Ensimmäinen päivä tänään - toistaiseksi pysynyt rajoissa.
Haluan taas olla kontrollissa. Haluan kokea pienenevät numerot vaa'assa. Haluan olla kelpaava, riittävä, parempi. Haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti