Lyllyvä. Höllyvä. Leveä. Pehmeä, epämuodostunut, suuri. Hyvä kun mahdun edes ovista ulos.
Ruumiinrakenteeni on aina ollut kamala. Leveät hartiat, kylkiluut epäluonnollisen etäällä toisistaan ja kapea lantio. Näillä korteilla ei vaan voi voittaa. En näytä hyvältä lihavana, en näytä hyvältä normaalipainoisena, tuskin näyttäisin hyvältä edes laihana. Mutta ehkä kannattaa kokeilla. Ainakin voisin kävellä junan alle tietäen että edes yritin olla kaunis, kelpaava, täydellinen. Riittävä. vaikken lopulta olisikaan riittänyt edes parhaimmillani
Omat ajatukset tuntuvat tyhmiltä. Mutta eipä se mitään kovin uutta ole. Häpeän pääni sisällön puolesta. Jokainen kelpaa juuri omana itsenään, kaikki ovat riittäviä ja kauniita sellaisenaan ja laihuus ei tee onnelliseksi. Harmi etteivät nuo säännöt vaan yksinkertaisesti päde minuun.
Päivä mennyt syömisten puolesta kaiketikin ihan kohtalaisesti. 800kcal rajassa pysytty, ainakin jos juoksemalla kulutetut kalorit saa miinustaa. Hyvä minä, taptap.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti