Vielä yksi lyhtypylväiden väli. Ja vielä yksi - sitten saat kävellä. Varmasti. Jaksat varmasti tämänkin välikön, se on sitten viimeinen. Hyvä, hienosti. Ja yksi vielä..
Olen aina vihannut lenkkeilyä. Inhonnut, kammoksunut, kertakaikkiaan vaan pitänyt sitä erittäin vastenmielisenä touhuna. Hengästyttää. Hikoilututtaa ja mutta silti kylmyys valtaa sormet ja nenänpään. Oma keho tuntuu tukehtuvalta ihrapussilta jota joku potkii eteenpäin. Silti aina jaksoittain yllyn kyseistä touhua harrastamaan päivittäin, suunnilleen tunnin kerrallaan - puolet siitä kävelyä ja puolet hölkkää.
Miksi? Koska juokseminen polttaa kaloreita, paikkailee virheitäni ja korvaa oksentelun. Ja terveellistäkin se kai on. Enkä oikeastaan edes tiedä mielekkäämpiä liikuntamuotoja, kaikki ne ovat suunnilleen yhtä hirveitä.
Tänään 900kcal päivä, rajoissa pysytty. Hyvä minä, taptap. Pitäisi kai tuntea jotain hienoista itsetyytyväisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti