63.8

 

63,8. 63.8. Kuusikymmentäkolme piste kahdeksan. Kuusikymmentäkolme ja kahdeksan kymmenesosaa.

Se on monta. Tosi tosi monta. Eikä pelkästään vaan monta numeroa - se tarkoittaa paljon enempää. Lähes kuuttakymmentäneljää kiloa massaa. Läskiä, lyllyvää ihraa ja vähän ehkä myös lihasta, luita ja sisäelimiä.

Siinä on ainakin kymmenen kiloa liikaa.

Perjantai - ahmimiskohtaus. Rajoissa, 950kcal sisällä ei pysytty. Huono, kelpaamaton, lihava. Sen sijaan lauantai ja sunnuntai menivät varmaankin ihan hyvin, tosin pitkälti huumeiden poisviemän ruokahalun ja kodin jääkaapin vaikutuspiiristä poissaolosta. Tänään 900kcal päivä, HSGD jatkuu. Toivottavasti onnistun ja huomenna paino olisi jo siedettävämmän näköinen luku.

Hyvä tyttö.

 

Vielä yksi lyhtypylväiden väli. Ja vielä yksi - sitten saat kävellä. Varmasti. Jaksat varmasti tämänkin välikön, se on sitten viimeinen. Hyvä, hienosti. Ja yksi vielä..

Olen aina vihannut lenkkeilyä. Inhonnut, kammoksunut, kertakaikkiaan vaan pitänyt sitä erittäin vastenmielisenä touhuna. Hengästyttää. Hikoilututtaa ja mutta silti kylmyys valtaa sormet ja nenänpään. Oma keho tuntuu tukehtuvalta ihrapussilta jota joku potkii eteenpäin. Silti aina jaksoittain yllyn kyseistä touhua harrastamaan päivittäin, suunnilleen tunnin kerrallaan - puolet siitä kävelyä ja puolet hölkkää. 

Miksi? Koska juokseminen polttaa kaloreita, paikkailee virheitäni ja korvaa oksentelun. Ja terveellistäkin se kai on. Enkä oikeastaan edes tiedä mielekkäämpiä liikuntamuotoja, kaikki ne ovat suunnilleen yhtä hirveitä.

Tänään 900kcal päivä, rajoissa pysytty. Hyvä minä, taptap. Pitäisi kai tuntea jotain hienoista itsetyytyväisyyttä.

Lihava, lihavampi - lihavin

 

Lyllyvä. Höllyvä. Leveä. Pehmeä, epämuodostunut, suuri. Hyvä kun mahdun edes ovista ulos.

Ruumiinrakenteeni on aina ollut kamala. Leveät hartiat, kylkiluut epäluonnollisen etäällä toisistaan ja kapea lantio. Näillä korteilla ei vaan voi voittaa. En näytä hyvältä lihavana, en näytä hyvältä normaalipainoisena, tuskin näyttäisin hyvältä edes laihana. Mutta ehkä kannattaa kokeilla. Ainakin voisin kävellä junan alle tietäen että edes yritin olla kaunis, kelpaava, täydellinen. Riittävä. vaikken lopulta olisikaan riittänyt edes parhaimmillani

 Omat ajatukset tuntuvat tyhmiltä. Mutta eipä se mitään kovin uutta ole. Häpeän pääni sisällön puolesta. Jokainen kelpaa juuri omana itsenään, kaikki ovat riittäviä ja kauniita sellaisenaan ja laihuus ei tee onnelliseksi. Harmi etteivät nuo säännöt vaan yksinkertaisesti päde minuun.

Päivä mennyt syömisten puolesta kaiketikin ihan kohtalaisesti. 800kcal rajassa pysytty, ainakin jos juoksemalla kulutetut kalorit saa miinustaa. Hyvä minä, taptap.